Vanhat mestarit maalasivat elämän ja kuoleman draaman. Nykyään valokuvaus vangitsee ihmisen tilan – paremmin kuin mikään muu aikakautemme taiteellinen väline
Valokuvaus on aikamme ehkä jopa vartenotettavinta taidetta. Se sattuu olemaan myös kaikkien aikojen demokraattisin tapa tehdä taidetta. Mutta määritelläänpä ensin valokuvaus.
Valokuva on kuva, joka on otettu paperille tai nykyisn yleisimmin digitaaliseen muistiin. Valokuvaus sisältää periaattessa myös liikkuvia kuvia, jolloin puhutaan elokuvista tai videoista. Me kaikki toki tiedämme, että valokuva ei ole puhdas kuva visuaalisesta maailmasta: sitä voidaan muokata ja muuntaa äärettömillä tavoilla. Kuvamanipulaatiolla on myös negatiivinen ulottuvuus. Netin sisältöä on helppo väärentää ja sen uskottavuus ja luotettavuus kärsii.
Reikäkamera tai puhelin? Ei sen väliä, vaan valokuvakuvaus on ollut läsnä kaikkina aikakausina suuren taiteenmuotona. Don McCullinin tai Martin Scorsesen elokuvissa näemme aikamme todellisen vanhan mestaritaiteen. Miksi? Koska valokuvaus nauttii ihmisen elämästä. Taiteen suuruus on ihmisen oivalluksessa. Tärkeintä ei ole Rembrandtin käyttämät öljyvärimaalit, vaan hänen myötätuntonsa. Valokuvaus on nopein ja tarkin työkalu, joka on koskaan keksitty elämämme ja kuolemantapahtumien kirjaamiseksi – 1600-luvun maalarit olisivat rakastaneet sitä.
Tai jos David Hockney on oikeassa, he jopa rakastavat sitä. Vermeer käytti melkein varmasti kameran obscuraa kohtaustensa säveltämiseen. Hockney uskoo, että Caravaggio ja monet muut taiteilijat käyttivät varhaisten kameroiden ”salaista tietoa” parantaakseen melkein hallusinatiivista ymmärrystään visuaalisesta maailmasta.
Kuitenkin he tekivät sen, he maalasivat todellisen elämän sulan ja draaman! Syntymästä kuolemaan asti suuri taide on sarja liikkuvia kuvia ihmisen tilasta.
Nykyään valokuvaus on ainoa taide, joka ylläpitää vakavasti huomiota tärkeisiin asioihin. Katso vain tämän viikon uskomatonta valokuvia perheestä, joka selviää esim tulipalosta Tasmaniassa tai tulvista Bangladshissa. Tässä on ihmisolento, haavoittuvainen ja sankarillinen!
Juuri vähän tuoreista ihmisen tavaroista tehdään siitä nykyaikaisen taiteen liian hienostuneeseen maailmaan, ja kun se tapahtuu, se johtuu usein siitä, että valokuvakuvat on hyväksytty taiteeksi. 2012 Turner-palkinnon voittaja Elizabeth Price rakasti Lontoon Tate Britanniaa kauhu- ja pelkokuvilla teoksessa, joka edustaa valokuvataiteen voimaa.
Mutta valokuvaus, joka täyttää taidemaailman kriteerit, on vain pieni liekki kameran taiteellisista rikkauksista. Uutiskuvista Hubble-kaukoputkeen, valokuvaus on tosielämän taidetta – kuitenkin manipuloitavaa. Ja todellinen elämä luo todellista taidetta